Fireflyn innoittamana (ja osittain missattuani ko. sarjan ensimmäisen kauden tv-esityksen) päädyimme katsomaan kyseistä sarjaa Netflixistä. Dollhousen taustallahan on häärinyt niin luojan, kirjoittajan kuin tuottajan ja ohjaajankin muodossa Fireflyn tekijä Josh Whedon. Mieshän on tullut sittemmin tunnetuksi suurelle maailmalle (jos ei ollut sitten ennestään tunnettu Buffy The Vampire Slayer -sarjasta) The Avengers leffan ojaajan ja kirjoittajan roolista.

Koska Firefly menee ehkä 5:n kovimman ikinä tehdyn scifisarjan joukkoon, odotukset olivat suhteelisen korkealla Dollhousenkin osalta. Dollhouse ei kuitenkaan edusta rakastamaani avaruusoopperaa lajityyppinä, vaan kyseessä on ensivilkaisulla hieman Alikaselta maistuva idea joka jaksossa erilaista hahmoa esittävästä päähenkilöstä. Dollhousen päähenkilö, Echo, on itsensä Rossum lääkeyhtiölle vuokrannut rikollinen, jonka ruumista Rossum käyttää eräänlaisena nukkena. Nukeille ohjelmoidaan erilaisia tilaustöitä mukailevia persoonia, joiden avulla rikkaat pääsevät huvittelemaan. Vastaavasti nukeille saadaan tarvittaessa ohjelmoitua myös vähän toiminnallisempia ominaisuuksia, kuten esimerkiksi ninjataitoja.

Sarja alkaa varsin episodipohjaisena eikä ensimmäisen kauden aikana varsinaista pääjuonta päästä kuin raapaisemaan kevyesti pinnasta. Puitteita kuitenkin pääjuonelle luodaan vähän kaikkiin suuntiin, mikä viittaakin siihen, että Whedon oli toivonut varmasti pidempääkin sarjaa. Dollhouse lopetettiin kuitenkin toisen tuotantokauden jälkeen ja se näkyy toisen tuotantokauden rakenteessa: noin puolessa välissä kautta on sarjalla ilmeisesti annettu tappokäsky, jolloin keskeneräinen, hitaasti lämmitelty pääjuoni alkaa tiivistymään todella tiivistempoiseksi tarinankerronnaksi. Tämän viimeinen neljännes onkin sarjan parasta antia, vaikka se ei toimisikaan ilman jo itsessäänkin hyvän alkusarjan hidastempoista rakentelua. Katsoimme muistaakseni viimeiset 6 jaksoa sarjaa putkeen vaikka kello oli jo ties mitä (meillä mennään normaalisti nukkumaan viikonloppuisinkin siinä 21-22 aikaan), kun sarjaa ei voinut vaan jättää kesken.

Dollhouse tarjoaa osittain kyberpunkahtavaa scifiä (tarkoitan nyt siis oikeaa, William Gibson henkistä kyberpunkkia, enkä sellaista rähjäteknosekoilua) laadukkasti ja selkeästi suhteellisen hyvällä budjetilla toteutettuna. On harmi, että tällaiset sarjat eivät ota tuulta allensa, tässäkin sarjassa olisi riittänyt lopettamisvaiheessakin vielä kuinka paljon annettavaa yleisölle.

8/10 tähteä IMDB:ssä.

Dollhouse @ IMDB