Sisällön tarjoaa Blogger.
tiistai 30. lokakuuta 2012

Elokuva: Skyfall (2012)

Arvosana: 7/10

Mikäpä sen parempi tapa avata uusi blogi, kun kirjoittaa heti yhdestä aihepiirin kautta aikojen suurimmasta tekijästä. James Bond elokuvat täyttävät tänä vuonna 50 vuotta ja uusin sarjan edustaja, Skyfall, on 23. Bond-elokuva. Kyseessä on ilmeisesti maailman pisimpään jatkunut elokuvien sarja, joka ei näytä pieniäkään kuolemisen merkkejä.

Casino Royalen myötä Bond sai vähän rebootin oloisen uudelleenkäynnistyksen, joskin ihan täysverisestä rebootista ei tässäkään ollut kysymys, vaan keskeisiä hahmoja (esim. Bondin pomo M) siirrettiin edellisistä elokuvista suoraan sellaisenaan näyttelijöitä myöten. Tämä tuokin varsin nykyisestä tavasta poikkeavan jatkumon Bond elokuviin. Myös muinaisista elokuvista tuttuja hahmoja näytetään näissä uusissa Bondeissa tuovan takaisin yksi toisensa jälkeen päivitettynä tietenkin nykyaikaan. Näistä ehkä näkyvimpänä oli CIA:n agentti Felix Leiterin tuominen takaisin Casino Royalessa.

Viimeisimmät 3 Bondia ovat esitelleet varsin erilaisen näkemyksen itse päähenkilöstä, mitä olemme aikaisemmin tottuneet näkemään. Daniel Craigin James ei ole yhtään niin leikkisä ja hilpeä tyyppi, kuin aikasemmat Bondit ovat olleet. Päinvastoin, Craigin Bond tuntuu hyvin kylmäveriseltä ja synkältä tyypiltä, joka ei anna armoa sitten niin millään ja missään tilanteessa. Synkistely-Bond kuitenkin tuntuu toimivan tämän päiväisessä maailmassa paremmin kuin pilke silmäkulmassa viilettävä häntäheikki.

Skyfallin alussa oli elokuvan tuotantoyhtiöltä ja levittäjältä ilmoitus, jossa pyydettiin ettei elokuvasta levitettäisi juonipaljastuksia netissä. Aion kiltisti noudattaa sitä enkä aio tässä kertoa juurikaan yhtään mitään kyseisen elokuvan juonesta. Joitain sellaisia elokuvaan liittyviä asioita on kuitenkin pakko mainita, jotka saattavat vähän viitata suuntaan tai toiseen. Sinua on nyt varoitettu.

Jotenkin olin joko ohittanut tai kaikessa hiljaisuudessa unohtanut, että Skyfallin ohjaajaksi palkattiin varsin kyvykäs draamaohjaaja Sam Mendes (mm. American Beauty ja Jarhead). Miehen elokuvat ovat olleet kovin vaikuttavia aiemmin ja kun pari viikkoa sitten tajusinkin ohjaajan yhteyden Skyfalliin, nousi kiinnostus elokuvaa kohtaan monella asteella. Täytyy tässä vaiheessa sanoa, että en ole mitenkään erityisen suuri Bond-fani. Näkyykö sitten nimekkään draamaohjaajan valinta elokuvassa? Mielestäni kyllä. Skyfall sisältää suhteessa vähemmän toimintaa kuin aikaisemmin ja hahmot tuntuvat olevan paikka paikoin paljon syvempiä ja moniulotteisempia kuin aiemmin. Mendes on onnistunut varsin hyvin jatkamaan Craigin synkkä-Bondin hahmoa vielä vähän pidemmälle. Oikeastaan ainoastaan vähän juustoiseksi kirjoitettu ultra-isänmaallisuus on häiritsevää hahmossa, mutta se ei ole niin Mendesin kuin Craiginkaan vika.

Bondeissa on aina ollut sinänsä suhteellisen identtinen kaava, suunnilleen jokaisesta elokuvasta löytyy niin naiskauneutta Bond tytön muodossa (nykäänhän näitä on yleensä 2 per elokuva) sekä arkkivihollisen roolin ottava, yleensä varsin nerokas ja suuruuden hullu pahis. Bond-tyttöjä nyt en lähde sen kummemmin kommentoimaan, mutta pahiksen osaan valittu Javier Bardem tuntuu osuneen oikeaan. Bondeissahan on ollut tapana selkeästi vältellä ihan äärimmäisen A-listan näyttelijöitä muuten kuin korkeintaan Bondin roolissa ja Bardem ei edustakkaan kaikista nimekkäimpiä näyttelijöitä, vaikka suhteellisen kokenut näyttelijä onkin. Parhaiten miehen aiemmista suorituksista on itselleni jäänyt mieleen varsin karmaiseva rooli Coenin veljesten Cormac McCrarthy adptiossa No Country For Old Men. Tällä kertaa Bardemin rooli on vähän ilmeikkäämpi ja eläväisempi, ja näyttelijä pääseekin esittämään varsin monikirjoista hahmoa hyvin ilmeikkäästi. Silva on hahmona pääosin todella onnistunut, joskin ehkä hieman liian stereotyyppinen paikkapaikoin arkkiviholliseksi, perusmalli kun on hyvin Bond-pahiksen kaavan mukainen: itsevarma narsistinen supernero, joka osaa olla myös jäätävän kylmäverinen. Mutta Bondithan toki ovat muutenkin hyvin itseään toistavia elokuvia, niin annettakoon tämä anteeksi.

Muista näyttelijöistä oikeastaan ainostaan haluaisin nostaa esiin yhden muutenkin suosikkinäyttelijäni, Ralph Fiennesin, jota tullaan näkemään varmasti vielä useaan otteeseen Bond elokuvissa.

Visuaalisestihan tämän skaalan leffat ovat aina laadukasta katseltavaa. Bondeissa on ollut toki hieman haasteena, miten saadaan järjetön tehostebudjetti käytettyä niin, ettei elokuvan puitteet silti näyttäisi naurettavalta. Näistä lähes täydellisistä kontrollin menetyksistä ja sitä kautta pohjanoteerauksista mainittakoon Goldeneyen loppukohtauksen jäälinna, joka kaikessa absurdiudessaan on niin naurettava, että vei koko elokuvalta kaiken uskottavuuden. Skyfall onnistuu kuitenkin tässä poikkeusellisen hyvin. Elokuva on todella näyttävää katsottavaa ja varsinkin lavastuksen puolella on jokaista kuvaa mietitty ihan tosissaan. Myös kuvauspaikkoja on selkeästi mietitty reilulla otteella, sillä välillä ympäristöpuitteet ovat lähinnä henkeäsalpaavia. Toimintakohtauksissa on myös pysytty pääosin järjen rajoissa, joskin pariin otteeseen alkaa tulla vähän sellainen klassinen "BAY-PLOTIONS!" fiilis, jossa liiallinen ilotulitus ahdistaa.

Skyfallia on kehuttu ennakkoarvosteluissa siellä täällä paluuksi takaisin vanhaan Bondin malliin ja kehaistu jopa veijarimaiseksi. En kyllä allekirjoita millään lailla kumpaakaan näistä. Craigin hahmosta tuntuu karisevan veijarimaisuus elokuva elokuvalta vain enemmän pois ja tilalle astuu kerta kerralta enemmän kylmäverinen ammattitappaja. Skyfall on myös paikkapaikoin hyvin synkänsävyinen elokuva, mikä ei ole ollut Bondeille koskaan kovin tyypillistä ennen uusinta 3:ea elokuvaa. Kaukana ovat Conneryn ja Mooren Bondien maailmat tästä nykyisestä eikä paluuta menneeseen ole (toivottavasti) edes näkyvissä.

Hyvä elokuvahan Skyfall on, mutta se on siltikin vain yksi Bond muiden joukossa. Pakollisen kaavamaisuuden takia en lähtisi puhumaan mistään varsinaisesta mestariteoksesta, mutta Bondien ystäville varmasti on luvassa taas aimo annos laatuviihdettä. Kuitenkaan edes Sam Mendesin ohjaamana ei päästä ihan samalle asteelle, kuin Casino Royalen kanssa päästiin. Ehkä uusi Bond hakee vain muotoaan vielä ja varsinainen pankin räjäyttävä elokuva on vielä tulossa.

Skyfallin viralliset sivut
Skyfall IMDB:ssä

Tervetuloa tarinoiden pariin

Tervetuloa uuden blogini pariin. Koitan tähän ensimmäiseen kirjoitukseen kertoa hieman taustoja itsestäni ja tämän blogin syntyyn vaikuttaneista asioista.

Olen reilu kolmekymppinen it-alalla työskentelevä mies Helsingistä. Tai oikeastaan olen alkujaan Valkeakoskelta, josta kuitenkin pakenin uuden vuosituhannen ensimetreillä ensin Tampereelle. Sieltä kulkuni päätyi sitten töiden perässä useiden kommelluksien kautta ensin Espooseen ja paria vuotta myöhemmin Helsinkiin, jossa asustelen nykyään Roihuvuoressa avopuolisoni ja kissan kanssa.

Olen koko elämäni rakastanut elokuvia. Jo alta teini-ikäisenä katselin suhteettoman paljon elokuvia. Science fiction oli jo silloin minulle kova juttu, joskin varhaisteini-iästä aina aikuisuuden kynnykselle vaalin runsaissa mitoin kauhuelokuvan perinteikästä kirjoa. 80- ja 90-luvun kauhu onkin tullut kovin tutuksi, mutta 2000-luvulla innostus viimein laantui. Genre tuntui jotenkin jämähtäneen uuden pikaisen nousun jälkeen paikalleen ja tuntuu tekevän sitä edelleen.

Science fictionin osalta minuun vaikutti nuoruudessani kaikista eniten Babylon-5 tv-sarja, joskin sitä ennen olen ollut lapsesta asti kohtuullisesti omistautunut Star Wars fani. Star Trek on tuntunut minusta aina jotenkin vieraalta, vaikka sitäkin tuli nuorempana nautittua suurissakin annoksissa.

Kirjoihin en nuorempana kovin paljon koskenut. Tai ainakaan kertomakirjallisuuteen, ahmin pääasiassa tietokirjallisuutta tieteen saralta monilta eri aihepiireiltä. Rakkaimmaksi nousi kuitenkin tähtitiede, joka hipoo jossain määrin tänäkin päivänä harrastusrajapintaani. Kertomakirjallisuuden lukemisen löysin oikeastaan vasta muutamia vuosia sitten ensin varovasti kokeillen kaikenlaisia kirjoja. Hyvin nopeasti oli kuitenkin selvää, että science fiction sieltä minua taas houkutteli jostain syövereistä puoleensa ja pian kirjahyllyni alkoikin täyttyä scifi-kirjoista. Scifin suurien klassikkonimien kuten Asimov, Clarke, Dick, jne. lisäksi löytyy hyllystäni myös runsain määrin tänä päivänä tuoreempia mestareita. Heistä minuun on eniten vaikuttanut Alastair Reynolds.

Kirjoittelin aiemminkin omalle webbisitelleni kirja- ja elokuva-arvosteluja, mutta epäonninen palvelinonnettomuus tuhosi vanhat postaukseni. Backupit olisivat kyllä olemassa, mutta suoraan sanottuna en ole edes jaksanut ajatella niiden palauttamista. Aloitetaan puhtaalta pöydältä. Päivittelen tänne vaihtelevasti sitä mukaa, kun mielenkiintoisia (tai ärsyttävän vähän-mielenkiitoisia) katsottavia tulee katsottua tai kirjoja tulee luettua.

Lukemisen ja elokuvien lisäksi harrastan kohtuudella pelaamista, moottoripyöräilyä aina kun ehdin, ruuanlaittoa päivittäin (välillä vähän vakavammin, mutta päivittäiselläkin tasolla sen verran, ettei meillä einesruokia syödä suunnilleen ikinä) sekä videografiikkaa. Muista harrastuksistani löytyy lisää infoa muista blogeistani:

Mokkoo - Mikon ja Tanjan Uberherkuttamo Puolisoni kanssa ylläpitämä ruokablogi
Pärinää! Blogini moottoripyöräilyharrastuksesta
VJ Moven videotuotantoblogi