Hmm, jotenkin on aina niin vaikeaa aloittaa kirjoittamaan ajatuksia Alastair Reynoldsin kirjoista. Olen vannoutunut fani ja on vähän vaikea pistää siksi ajatuksia perspektiiviin kyseisen kirjailijan teoksista. Mutta koetetaan.

Alastair Reynolds tuo aivan uuden päänavauksen Muistoissa Sininen Maa-kirjan myötä, hänen webbisivunsa kertoivat jo aikoja sitten, että kyseessä on ensimmäinen (vähintään) viidestä, noin 11000 vuoden ajalle jakautuvan tarinan kirjoista. Tarina ilmeisesti etenee kronologisessa järjestyksessä (mitä taas esim. Ilmestyksen Avaruus-sarjan kirjat eivät tee, vaan Kuilukaupunki ja Prefekti ovatkin katse menneeseen tarinan pääjuoneen nähden) ja MSM:n tapahtumat sijoittuvatkin vielä suhteellisen helposti ymmärrettävään 2100-luvun puoliväliin.

Olen aina rakastanut Reynoldsin kirjoissa raskasta teknologiakeskeisyyttä ja siksi edellinen Pääteasema olikin mielestäni fantasiahenkisyydessään hieman laimean oloinen, kun vertaa kirjailijan yleiseen linjaan. Nyt kuitenkin on näemmä taannuttu takaisin rautaisen kovan science fictionin pariin ja jos ei nyt ihan pääosassa, niin vahvassa sivuosassa ainakin on selvästi tässäkin kirjassa nimenomaan teknologia ja sen kehitys. Kirjan loppupuhe mainitseekin, että suunnilleen kaikki kirjassa esitelty uusi teknologia perustuu ihan oikeisiin teorioihin ja spekulaatioihin eivätkä ne ole pelkästään kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Potentiaalista tulevaisuudenkuvaa on siis tarjolla.

Toinen miellyttävä yllätys (joskin tämä oli tiedossa jo kirjan ensimmäisistä teaser-teksteistä alkaen) on kuvaus maailman sosioekonomisesta kehityksestä ja maailmantalouden painottumisesta vielä sillä saralla suhteellisen merkityksettömään Afrikkaan. Mielenkiintoista on, että koko kirjan aikana ei viitata ollenkaan siihen, mikä nykyisten talousmahtien, Euroopan ja Pohjois-Amerikan kohtalo on ollut, vaan lukijaa härnätäänkin selkeästi tahallisella kysymyksen auki jättämisellä. Mainintoja globaaleista sodista ja myös mielenkiintoisia yksityiskohtia mm. keinoälyjä koskevista hyvin tiukoista rajoituksista viljellään kuitenkin pitkin kirjaa ja vaikka suoranaista historiaosuutta ei kirjasta löydykään, saa lukija riittävän tarkan kuvan taustamaailmasta.

No itse tarina? Yleensähän minulla ei ole ollut tapana paljon kertoa itse tarinasta enkä aio tehdä sitä nytkään sen suuremmin. Tarina keskittyy kahden suuryhtiön/suvun vesan loppua kohden Reynoldsille varsin tyypillisellä tavalla varsin eeppiset mittakaavat saavuttaviin seikkailuihin, jotka ovat täynnä sitä nimenomaista "ihmetyksen tuntua" (eng. Sense of Wonder). Vaikka jo kirjan alkumetreillä (200 sivua on Reynoldsin kirjoissa alkumetrejä vielä ihan helposti) alkaakin hyvin nopeasti olla selvää, mihin tarina lopulta johtaa, ei ennalta-arvattavuus tee kirjasta yhtään huonompaa. Jo pelkästään tieto siitä, että kyseessä on pitkälle aikaskaalalle sijoittuva kirjasarja, tekee asioista varsin ilmeistä.

Vaikka Muistoissa Sininen Maa on selkeästi preludiksi jollekin paljon suuremmalle kirjoitettu teos, se toimii itsestäänkin varsin mukaansatempaavan tarinansa ansiosta. Totuttuun tapaan ensimmäiset pari-kolmesataa sivua toki maalaillaan taustoja ja henkilöitä, mutta vaivihkaa se tarina sieltä alta lähtee täysillä käyntiin. Kirja toimii myös itse tehtävässään sarjan avausteoksena täydellisesti, kirjan epilogi jättää niin paljon odotettavaa seuraavalta osalta, että lähes harmittaa, kun Reynolds kirjoittaa tämän Poseidonin Lapset sarjan seuraavan kirjan ohella myös Doctor Who-kirjaa, eikä suomennosta seuraavasta sarjan kirjasta sovi odotella varmaan vielä tänä vuonna. Ja koska kaikki muutkin Reynoldsin löytyvät hyllystä (paria teillä tietymättömillä lainassa olevaa kappaletta lukuun ottamatta) suomeksi, niin ei sitä voi enää englanniksi alkaa tässä vaiheessa teoksia ostamaan.

Reynolds toimii niinkuin aina. Se ei sovi kaikille, mutta niille, jotka rakastavat kovaa scifiä ja teknologiapornoa, luvassa on taas kermakakkua kuorrutettuna hunajalla ja suklaalla. Ja nomparelleja päällä.