Muutamien viimeiaikaisten kokemuksien perusteella on minulla mennyt taas vähän usko kotimaiseen elokuvaan. Varsinkin kotimaisten "huippuohjaajien" elokuvat kun tuntuva noudattava aina samaa rakenteellista kaavaa, kertoi elokuva sitten parisuhteesta tai pirinisteistä.

Suomalaisen rikollisista kertovan elokuvan osalta ei tahdo tulla mieleen mitään muuta edes etäisesti onnistunutta elokuvaa Bad Luck Loven lisäksi. Se onkin todella harmi, kun aiheen tiimoilta on kyllä yritetty useaankin otteeseen tehdä elokuvaa. Ennakkoluulot ja odotukset olivatkin todella karmaisevia, kun luin Pystyssä-elokuvan synopsista. Yksi termi kuitenkin pisti silmään niin paljon, että sai meidät lähtemään elokuvateatteriin: independent-elokuva.

Huoraamisesta, kiristyksestä ja väkivallasta kertova Pystyssä on sekä tavallinen että erilainen suomalainen elokuva. Sen tarinankerronta on hyvin tutun oloista, lineaarista ja hidassoutuista rullausta kohti pakollista loppuhuipennusta. Rakenne on kohtuullisen kaavamainen, joskin tummanpuhuva sävy ei rikkoonnu kuin aivan muutamissa kohdissa.

Näyttelijät olivat itselleni tuntemattomia. IMDB kertookin näyttelijöiden olevan suhteellisen vähäisesti kokemusta saaneita ja se valitettavasti välillä näkyykin, joskaan ei liiaksi haitallisella tasolla. Ohjaaja Mara Jelinko on yllättävän hyvin saanut pidettyä näyttelijöiden suoritukset kasassa ja tarinan hahmot ovatkin kovin aidon tuntuisia.

Pystyssä on poikkeuksellisen hyvä kotimaiseksi rikolliselokuvaksi. Se on konstailematon ja kertoo asioita ilman louhimieheläistä inhorealismia. Kyseessä onkin ehkäpä yksi parhaista kotimaisista lajityyppinsä elokuvista, mitä olen nähnyt. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole paljon, suomalainen tuotanto kun tässä genressä on vuosikymmeniä jäljessä ulkomaisia sisariaan. Annan tälle IMDB:ssä 8 tähteä, joista 2 tulee pelkästään siitä suhteesta, mikä suomalaisen elokuvan tila on tällä hetkellä. Jos kyseessä olisi missä tahansa muussa maassa tehty elokuva, tähtiä Pystyssä saisi 6.