Sprawl trilogian toisessa osassa Gibson pääsee tosissaan vauhtiin. Siinä missä Neurovelho oli suhteelisen tiivis tarina, levittäytyy Kreivi Nolla huomattavasti laajemmaksi. Ja tarjolla on se tarinankerronnallinen herkku, mikä sai minut aikoinaan rakastumaan Gibsonin kirjoihin: Kreivi Nolla ei ole vain yksi tarina, vaan nippu toisistaan lähes irtonaisia tarinoita, jotka niputtuvat loppua kohden yhteen.

Kreivi Nolla esittelee kunnolla sen maailman, mikä tunnetaan gibsonilaisena kyberpunkkina. Suuryhtiöt käyvät sotaa ja hallitsevat maailmaa, tiedemiehistä käydään veristä kauppaa. Yhteiskuntaluokkien välinen kuilu on kasvanut lähes ylipääsemättömäksi ja pohjamudassa muhivat rikolliset ja voimakkaat alakulttuurit. Tämä maailmankuva pistääkin mielikuvituksen laukkaamaan ja se on selkeästi toiminut innoittajana monelle toisellekin kirjailijalle.

Gibsonin välillä lähes runolliselle asteelle venyvä kielenkäyttö maalailee välillä hyvin abstraktejakin kielikuvia vertausten muodossa. Luin kirjasarjan suomennettuna, mutta myös alkukieliset versiot ovat minulle tuttuja ennestään. Monet lauseet pysäyttävätkin lukijan oikein hämmästelemään, mitä kirjailija oikein tahtoi sanoa. Vai mitä mieltä olette:

The box was a universe, a poem, frozen on the boundaries of human experience

Kirjan näennäiset päähenkilöt ovat varsin sekalainen sakki: Kaunis taide-ekspertti Marly päätyy superrikkaan Virekin palkkaamana jäljittämään  omituista taideteosta. Bobby haluaisi olla ihan oikea konsolijockey ja sattumalta ajautuu ajamaan pätkän varsin merkityksellistä softaa, joka ajaa nuoren miehen elämän muutokseen. Kokenut palkkasoturi Turner palkataan Kalkuttassa tapahtumeen palasiksi räjähtämisen jälkeen hoitamaan tiedemiehen loikkausta yhtiöltä toiselle, mutta kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan. Nämä henkilöt kuitenkin ovat toissijaisia päähenkilöitä. Kirjan edetessä loppuaan kohden on taas mitä ilmeisemmin selvää, että tarinaa kerrotaan jostain suuremmasta. Ja entisen Tessier-Ashpoolin teollisuusimperiumin perilliset nousevat taaskin lopulta tarinan merkittävimpään rooliin.

Olen aina pitänyt Neurovelhoa jotenkin harjoitusteoksena ja vähän liian suoraviivasena, kun vertaa kahteen muuhun Sprawl-kirjaan. Kreivi Nolla tarjoilee sitä oikeaa kyberpunkkia antaumuksella alusta loppuun paljon laajemmassa skaalassa ja kyseessä onkin mielestäni SE teos koko genressä.