8/10 tähteä.

Viikon lomareissu Lontooseen huipentui viimeisenä päivänä visiittiin BFI IMAX teatterissa, joka väittää omistavansa suurimman valkokankaan koko Brittein saarilla. Tämä varmasti pitääkin paikkansa ja kun vielä pakettiin lisätään 12kW äänentoistoa ja huippulaatuinen IMAX-projektori, onhan tämä teatteri pakko käydä kokemassa. Valittavasti aikataulullisesti ei kuitenkaan sopinut mennä katsomaan mitään ihan oikeaa IMAX-elokuvaa, joten tyytyminen oli IMAX-remasteroituun versioon Darren Aronofskyn uutukaisesta Noah-elokuvasta.

IMAX on sitä kokemattomalle varsin eeppinen kokemus. Valkokangas on katseluetäisyyteen nähden jättimäinen ja se täyttääkin käytännössä koko näkökentän ihan äärimmäistä ääreisnäköä lukuunottamatta. Tämä onkin se IMAX:in salaisuus: koska näkökentässä ei näy mitään muuta (edes sitä pimeää salia), alkaa tuntua hyvin pian, että sitä olisi ihan elokuvan tapahtumien sisällä ja kaksiulotteinen kuvakin alkaa aivoissa muuttua ihan oikeasti kolmiulotteiseksi. IMAX on jo itsessään hintansa veroinen kokemus, vaikka itse elokuva ei puhdasta IMAX:ia olisikaan.

Noah, eli suomalaisittain Nooa, on varmasti suurimmalle osalle tuttu tarina jo sinällään, kyseessähän on tuo raamatun vedenpaisumustarina. Tämä saikin hieman itseni epäileväiselle kannalle, Aronofsky kun on yksi suosikkiohjaajistani eikä raamatullinen tarina oikein kuulostanut nyt hyvältä idealta. Mutta millainen se sitten todellisuudessa oli?

Noah on pakattu varsin reiluhkolla budjetilla, kun vertaa mihin tahansa Aronofskyn aiempaan elokuvaan, elokuvan arvioitu budjetti kun on ollut noin 125 miljoonaa dollaria (vertailun vuoksi, toisiksi kallein Aronofskyn elokuva, The Fountain, tehtiin 35 miljoonan budjetilla), joten kyse on varsin merkittävän tuotantoskaalan elokuvasta. Kyseessä onkin ohjaajan ensimmäinen puhtaasti blockbuster-tyyppinen elokuva, joka tavoittelee myös suurta yleisöä.

Vaikka Noah onkin suunnattu suurelle yleisölle, ei Aronofsky ole silti tinkinyt omasta tyylistään. Raamatullinen tarina on kirjoitettu hyvin vahvasti uusiksi ja puhdas uskonnollinen paatos on jätetty vähemmälle. Myös ihan puhtaasti taustatarinaa on kirjoitettu raamatun kertomuksesta uusiksi ja tämä onkin selkeästi raivostuttanut uskovaiset katsojat. Kommentteja lukiessa näyttää vahvasti siltä, että lähes jokainen kristitty, joka leffan on nähnyt, on raivostunut juuri tästä uudelleenkirjoittamisesta. Eli siis varoituksen sana: jos odotat raamatullista kertomusta vedenpaisumuksesta, jätä tämä elokuva väliin.

Tarinaa on vahvasti muokattu enemmän puhtaan fantasian suuntaan eikä hahmojen taustoihin mennä ihan hirvittävästi sisälle. Se ei kuitenkaan haittaa henkilöhahmojen kehittämistä ja osa hahmoista esitetäänkin hyvin syvällisestikin. Nooan synkkä tehtävä esitetään hyvin vahvana vakaumuksena ja se muokkaa tätä Russel Crowen esittämää hahmoa pitkin tarinaa hyvin kovalla otteella.

Näyttelijätyö on ensiluokkaista, mutta mitä nyt tällaiselta näyttelijäkaartilta voisi odottaa. Elokuvan rooleissahan nähdään varsin nimekäs ryhmä näyttelijöitä, mm. aiemmasta yhteistyöstään Aronofskyhn kanssa palkittu Jennifer Connelly (Unelmien Sielunmessu), Oscar-voittaja Anthony Hopkins sekä Harry Pottereista suureen suosioon noussu ja nyt jo aikuiseksi naiseksi kasvanut Emma Watson. Joukkoon on mahdutettu myös vielä yksi legenda: Nick Nolte.

Noah on vavha elokuva. Se kertoo vakaumuksesta, perheestä ja vaikeista päätöksistä. Se on hyvä elokuva. Todella hyvä. Sen menestyksen tiellä on ainoastaan se asia, että se perustuu raamatun tekstiin noudattamatta sitä sanatarkasti. Jos tarina olisi täysin uusi, kyseessä olisi välitön klassikko.

Noah @ IMDB