maanantai 24. helmikuuta 2014
RoboCop (2014)
7/10 tähteä.
Nykyään tilanne on vähän toinen. Koska ikärajat ovat ihan oikeita ikärajoja (joita voi tietysti hieman alentaa marssimalla elokuvateatteriin vahemman seurassa, missä taas ei ole ihan hirveästi mitään järkeä), pitää ikäraja saada tietenkin mahdollisimman alas. K12 leiman saanut RoboCop hämmentääkin ihan ensimmäisenä juuri tällä ikärajallaan: elokuva on kohtuullisen raaka ja tottakai esikuvalleen uskollisena hyvin toimintapainotteinen ja väkivaltainen. Tuntuukin vähän hassulta, että elokuva, jossa tehdään ja näytetään aivoleikkausta ihan suoraan, saa tällaisen ikärajan. Vielä vuosikymmen sitten avatun pään näyttäminen olisi antanut elokuvalle heittämällä K18 leiman, palaneista ruumiista ja lapsien ampumisista nyt puhumattakaan. Mut hei, ei niitä leluja voi (siinä määrin) myydä enää aikuisille.
Vaikka siis kumileimaisinikäraja viittaakin perus Marvel supersankarileffojen tasoiseen tyhjänpäiväiseen lelumarkkinointivideoon, ei RoboCop nyt kuitenkaan ole ihan niin kevyt elokuva, kuin pahimmillani pelkäsin sen olevan. Ajatusta ja mietintää sekä yhteiskunnallista hyvin mustaa satiiria on mukana tälläkin kertaa, mikä on mielestäni osaltaan hyvin suuri kunnianosoitus itse mestari Verhoevenille, jota on niin useasti ymmärretty väärin vaikeasti ymmärrettävän satiirin takia. Juuri tämän mustan satiirin siivittämä ja itse Samuel L. Jacksonin esittämä mediahahmo Pat Novak nouseekin koko elokuvan mielenkiintoisimmaksi yksityiskohdaksi. Koko miestä ei esitellä yhtään mitenkään eikä asetelmaakaan sen kummemmin, vaan ainoa esittämistapa on hyvin painottuneita arvoja edustava TV-kolumni pelottavan todellisella amerikkalaisella otteella.
Itse tarinahan on suhteellisen tuttu, joskin vähänhän tuota on rukattu nykypäivään. Hyvä poliisi, Alex Murphy, joutuu rikollisten tappamaksi, jonka jälkeen suuryhtiö rakentaa Murphystä kyborgipoliisin. Tämän jälkeen sitten jahdataan tappajia ja moralisoidaampa sitten vähän suuryhtiön motiiveja ja johtajiakin. Juoni on siis aika pitkälle fuusio kahdesta ensimmäisestä alkuperäisestä RoboCop elokuvasta.
Vaikka elokuva viliseekin tunnettuja näyttelijöitä, on näyttelijätyö varsin keskinkertaista, mutta voiko tällaiselta elokuvalta mitään muuta odottaakkaan? Ei tällä nyt tosiaan olla lähdetty oscareita hakemaan. Valittamisen sanaa ei kuitenkaan tällä saralla ole, näytelmänäkökulmasta RoboCop edustaa hyvin perus Hollywood tasoa.
Hieman keskinkertainen RoboCop jaksaa kyllä viihdyttää varmasti toisenkin kerran, sitä en epäile. Jatko-osia ei kuitenkaan toivottavasti ole tekeillä, jo edellinen kierros osoitti, että tästä aiheesta lypsämällä ei jää kyllä kuin naru vetäjän käteen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti