Löysimpähän tuossa vanhoja virtuaalisia komerojani penkoessa suurehkon kasan vanhoja kirja- ja elokuva-arvosteluja, joita julkaisin taannoin eräässä jo-kuolleessa blogissani. Varmasti näistä on iloa myös muille, joten tästä päivästä alkaen näitä vanhoja kirjoituksia tullaankin julkaisemaan tässä blogissa. Olkaapa hyvä!

Vaikka scifi onkin varsin marginaalinen genre elokuvien saralla, välillä siltäkin saralta tulee varsin massiivisella budjetilla tehtyjä toimintaelokuvia. Jos nyt perus supersankarimäiskeet jätetään pois, niin viime vuosien eeppisimpien budjettien mäiskintöjä ovat edustaneet Mattelin lelusarjaan perustuvat Transformes-mäiskinnät, joiden ensimmäinen osa olikin varsin onnistunut ihan jo skidinä näitä jättirobotteja fanittaneen silmissäkin. Jälkimmäisistä en sitten olekkaan enää niin samaa mieltä. Jättiläismäisiä robotteja tarjoilee myös ensi kesän varmasti yksi suurimmista hiteistä, kun nykyään pääosin fantasian ja sarjakuvafilmatisointien parissa pääasiassa kunnostautuneen, meksikolaissyntyisen Guillermo del Toron ohjaama muukalaishyökkäyselokuva, Pacific Rim saapuu elokuviin. Ensi-ilta Pacific Rimmillä on Yhdysvalloissa 13.7. ja sen verran ison kalibeerin elokuvasta on kysymys, että eiköhän se ensi-ilta myös täällä ole samoilla nurkilla.

Trailerin perusteella tarina vaikuttaa seuraavanlaiselta: muukalaiset hyökkäävät Tyynenmeren pohjassa olevan portaalin kautta ihmiskunnan kimppuun ja ihmiskuntaa puolustamaan on dedikoitu joukko erehdyttävästi piirteitä Neon Genesis Evangelionista ja Transformersista lainaavilla taisteluroboteilla puolustava eliittijoukko. Hirviöt ovat lentotukialuksen kokoisia, Gloverfield-hirviöitä, jotka näyttävät pistelevän heittämällä poskeensa Amerikan länsirannikon kaupunkeja. Varsin yllätyksellinen tai mitään elämää suurempia juonikäänteita tarjoava elokuvahan ei Pacific Rim ole, mutta sentään teknologiapornoa näyttää sentään olevan tarjolla varsin runsaassa mittakaavassa.

Mielikuvan luominen trailerin perusteella on yleensä iso virhe, moni leffa kun on jo osoittanut sen olevan vähintään tyhmää. Mutta suuntaa traileri varmsti kuitenkin antaa tulevasta. Katsokaa itse:

Huh. Moneen otteeseen olen jo menettänyt kaikki toiveet William Gibsonin ehkä tunnetuimman teoksen, ehkä maailman tunnetuimman kyberpunk-kirjan, Neurovelhon, filmatisoinnin toteutumisen suhteen. Projektiahan väännetään indie-rahoituksella, eli suuret elokuvayhtiöt eivät osallistu rahallisesti elokuvan tuotantoon. Projektin takana on Seven Arts niminen pienehkö brittiläis-amerikkalainen indie-lafka, jonka tuotokset ovat tähän päivään asti ainakin olleet suhteellisen pienimuotoisia. Mistään varsinaisesta jättibudjetin elokuvasta ei Neuromancerin kohdallakaan ole kysymys, elokuvaa kun tehdään noin 60M dollarin budjetilla. Pienestä budjetista ei kannata kuitenkaan aina kauhistua, Dredd 3D tehtiin noin 50M dollarin budjetilla, eikä elokuvasta ole moitteen sanaa. Tuottajana leffassa toimii varsin järeän mittakaavan Lorenzo di Bonaventura, jonka tunnetuimpia tuotoksia viime vuosilta ovat varmasti Michael Bayn yhtäjaksoista tulipalloa alusta loppuun kuvaavat Transformers-elokuvat.

Projektiin on vuosien varrella yhdistetty milloin mitäkin ohjaajaa ja näyttelijää, mutta tämän hetkisen tiedon mukaan Neuromancerin tulee ohjaamaan Ehkä parhaiten Kuutio (Cube, 1997) scifijännäristään. Viime vuosinahan mies kunnostautui Splice nimisen tieteelläpelottelun myötä, joka tosin oli varsin lattea peruskauhupaukutus vaikka elokuvan alku lupailikin varsin nerokasta scifiä.

Neurovelhon on sanottu olevan SE scifikirja, jota ei pitäisi ikinä tehdä elokuvaksi. Paineet ovatkin siis Natalilla korkealla elokuvan onnistumisen suhteen. Neurovelhohan on tosiaan kyberpunkin arkkiteos, johon suhteellisen usein kaikkia genren kirjoja verrataan. Gibsonin lähes runollinen tyyli kirjoittaa tuskin toistuu millään lailla valkokankaalle, mutta sentään varsin eeppinen tarina toivottavasti toistuu sellaisenaan.

Toisena tuotantoyhtiönä Neuromancerin kanssa puuhastelee GFM Films, jonka sivuilla onkin julkaistu jo pari kuukautta sitten ensimmäinen konseptikuva elokuvasta. Kuva on jo aiemmin mm. Splicen yhteydessä Natalin kanssa työskennelleen Amro Attian käsialaa. Attian henkilökohtaisilta sivuilta löytyy myös toinen kuva, joka tarjoilee hieman paremmin yleistunnelmaa mustanpuhuvasta scifileffasta.

GMF varmisti myös uutisfeedissään, että Neuromancerin kahta keskeistä roolia on tarjottu varsin nimekkäille näyttelijöille: Armitagen rooliin havitellaan Liam Neesonia ja Mark Wahlbergille on tarjottu varsinaisen päähenkilön, Casen, roolia. Wahlberg vähän epäilyttää, en ole oikein koskaan ollut vakuuttunut miehen näyttelijän lahjoista, mutta Neeson kuulostaa enemmän kuin hyvältä. Toivottavasti miehellä riittäisi itsellään innostusta tämän elokuvaprojektin saralle.

Mutta itse asiaan, eli ne konseptikuvat. Olkaapa hyvä:

Dome.fi uutisoi jokunen päivä sitten Dredd 3D:n erikoisnäytöksistä FS Filmin edustajan kommentin kera. FS Film päätti kääntää leffan tuomisen vain muutamaan erikoisnäytökseen näin:

Dredd 3D on meille kokeilu marginaalielokuvien julkaisumahdollisuuksista. Haluamme nähdä voiko ja kannattaako elokuvaa laittaa kankaalle lokalisoimatta sitä (ilman valtavia panostuksia) tiettyä pientä, mutta aktiivista ryhmää varten. (Tiina Virtanen, FS Filmin tiedottaja)

Ihan hieno ajatus, joskin ikävää sinänsä, ettei tässä yhteydessä toki haluttukaan mainita sitä, että syynä erikoisnäytöksiin taisi olla aika pitkälti Riku Ruohomäen luotsaaman "Dredd 3D elokuvateattereihin"-facebook ryhmän lähes ylitsevuotava painostus. Vaikea olisi kuviella, että kun ensimmäistä kertaa ainakin minun kohdallani tulee vastaan näin aktiivista toimintaa jonkin elokuvan saamiseksi elokuvateatteriin, niin levittäjäfirma saakin yhtäkkiä päähänsä lähteä kokeilemaan kokeellisempaa tuotantoa erikoisnäytöksillä.

Niin tai näin, tämä voi olla silti aivan sairaan hyvä asia. Varasinkin suurien elokuvatehtaiden ulkopuolella kun tehdään paljon vaihtoehtoista elokuvaa, jolle löytyy suuriakin kannattajakuntia. Toivonkin hartaasti kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että tämä FS Filmin tiedottajan kommentti ei ole vain tyhjänpäiväistä lätinää, vaan FS Film on tosissaan suunnittelemassa vastaavanlaisien erikoisnäytösten tuomista jatkossakin. Varsin ihanteellinen tilannehan olisi, jos FS Film saisi Finnkinon kanssa aikaiseksi jonkinlaisen vakiintuneen vaihtoehtonäytöksen, vaikkapa säännöllisesti kerran kuukaudessa. Elokuviahan riittäisi tällaiseenkin aivan varmasti pilvin pimein. Ja vielä paremmaksihan tämän konseptin saisi, jos edellä mainitut tahot loisivat kanavan kuunnella asiakkaiden toiveita sen osalta, mitä elokuvia he haluaisivat näissä näytöksissä nähdä.

Vain aika näyttää, tuleeko tästä mitään. Toivotaan parasta.

http://dome.fi/elokuvat/ajankohtaista/judge-dredd-3d-elokuvan-tuominen-suomeen-on-osa-fs-filmin-uutta-kokeilua

Tervetuloa uuden blogini pariin. Koitan tähän ensimmäiseen kirjoitukseen kertoa hieman taustoja itsestäni ja tämän blogin syntyyn vaikuttaneista asioista.

Olen reilu kolmekymppinen it-alalla työskentelevä mies Helsingistä. Tai oikeastaan olen alkujaan Valkeakoskelta, josta kuitenkin pakenin uuden vuosituhannen ensimetreillä ensin Tampereelle. Sieltä kulkuni päätyi sitten töiden perässä useiden kommelluksien kautta ensin Espooseen ja paria vuotta myöhemmin Helsinkiin, jossa asustelen nykyään Roihuvuoressa avopuolisoni ja kissan kanssa.

Olen koko elämäni rakastanut elokuvia. Jo alta teini-ikäisenä katselin suhteettoman paljon elokuvia. Science fiction oli jo silloin minulle kova juttu, joskin varhaisteini-iästä aina aikuisuuden kynnykselle vaalin runsaissa mitoin kauhuelokuvan perinteikästä kirjoa. 80- ja 90-luvun kauhu onkin tullut kovin tutuksi, mutta 2000-luvulla innostus viimein laantui. Genre tuntui jotenkin jämähtäneen uuden pikaisen nousun jälkeen paikalleen ja tuntuu tekevän sitä edelleen.

Science fictionin osalta minuun vaikutti nuoruudessani kaikista eniten Babylon-5 tv-sarja, joskin sitä ennen olen ollut lapsesta asti kohtuullisesti omistautunut Star Wars fani. Star Trek on tuntunut minusta aina jotenkin vieraalta, vaikka sitäkin tuli nuorempana nautittua suurissakin annoksissa.

Kirjoihin en nuorempana kovin paljon koskenut. Tai ainakaan kertomakirjallisuuteen, ahmin pääasiassa tietokirjallisuutta tieteen saralta monilta eri aihepiireiltä. Rakkaimmaksi nousi kuitenkin tähtitiede, joka hipoo jossain määrin tänäkin päivänä harrastusrajapintaani. Kertomakirjallisuuden lukemisen löysin oikeastaan vasta muutamia vuosia sitten ensin varovasti kokeillen kaikenlaisia kirjoja. Hyvin nopeasti oli kuitenkin selvää, että science fiction sieltä minua taas houkutteli jostain syövereistä puoleensa ja pian kirjahyllyni alkoikin täyttyä scifi-kirjoista. Scifin suurien klassikkonimien kuten Asimov, Clarke, Dick, jne. lisäksi löytyy hyllystäni myös runsain määrin tänä päivänä tuoreempia mestareita. Heistä minuun on eniten vaikuttanut Alastair Reynolds.

Kirjoittelin aiemminkin omalle webbisitelleni kirja- ja elokuva-arvosteluja, mutta epäonninen palvelinonnettomuus tuhosi vanhat postaukseni. Backupit olisivat kyllä olemassa, mutta suoraan sanottuna en ole edes jaksanut ajatella niiden palauttamista. Aloitetaan puhtaalta pöydältä. Päivittelen tänne vaihtelevasti sitä mukaa, kun mielenkiintoisia (tai ärsyttävän vähän-mielenkiitoisia) katsottavia tulee katsottua tai kirjoja tulee luettua.

Lukemisen ja elokuvien lisäksi harrastan kohtuudella pelaamista, moottoripyöräilyä aina kun ehdin, ruuanlaittoa päivittäin (välillä vähän vakavammin, mutta päivittäiselläkin tasolla sen verran, ettei meillä einesruokia syödä suunnilleen ikinä) sekä videografiikkaa. Muista harrastuksistani löytyy lisää infoa muista blogeistani:

Mokkoo - Mikon ja Tanjan Uberherkuttamo Puolisoni kanssa ylläpitämä ruokablogi
Pärinää! Blogini moottoripyöräilyharrastuksesta
VJ Moven videotuotantoblogi