(julkaistu alunperin xl8r.com:issa)

Täytyy tunnustaa, että kysinen kirjailija oli minulle täysin tuntematon ennen kun törmäsin tämän vuotisen Night Visions elokuvafestivaalin ohjelmaan. Leffan esittely jätti kyllä mielenkiinnon kyseistä elokuvaa kohtaan mutta jäi hieman kyseisellä festivaalilla esitetyn Tetsuo: The Bullet Man leffan aiheuttaneen hehkun alle pääni sisällä. Mutta eipä sitten tullut käytyä katsomassa edes tuota Tetsuoa kiitos influenssarokotteen ja liiallisen vapaa-ajan ohjelmiston, mitä olin itselleni järjestänyt. Mutta itse asiaan:

Tie on kertomus post-apokalyptisesta maailmasta, jossa isä ja poika matkaavat tiellä ja yrittävät pysyä hengissä. Kirjan pääpaino on isän ja pojan arjen kuvaamisessa, ja turhat sivuseikat, kuten miten maailmanloppu tuli jätetään kertomatta (ainakin suoraan, post-apokalyptiselle fantasialle omistautuneet varmasti osaavat noukkia vihjeet tarinan sisältä maailmanlopun laadusta). Arjen raskaisiin toimiin kuuluu tiellä eteenpäin kulkemisen lisäksi jo tyhjäksi ryöstetystä maailman roskien joukosta ruuan esiin haalimisen lisäksi myös sateelta ja kylmältä sekä ihmissyöjä/ryöstelijäjengeiltä suojautuminen.

McCarthyn maailmankuva on lähes inhorealistinen. Lähes siksi, että tämänkaltaisen maailmanlopun koittaessa ydintalven ensimmäisinä vuosina maailma olisi varmasti tämänkaltainen. Kirjailija on saanut kiteytettyä myös mukaan ihmisluonnon syvimpiä olemuksia aina eläimellisistä vaistoista rakkaistamme välittämisen ja turhautumisen äärimmäisiin muotoihin.

Tuhkanharmaan arjen sekaan on myös upotettu varsin shokeeraavaa materiaalia, ja siksi en suosittelekkaan kirjaa ihan heikkohermoisimmille. Shokeeraamista ei Tiessä ole kuitenkaan lisätty tarkoituksettomasti, vaan asiat ovat todellisia osia tarinan maailmaa.

Varsinaisia lukuja ei kirjassa ole, vaan koko tarina on kerrottu lyhyiden noin puolesta yhteen sivun mittaisten kappaleiden muodossa. Tällainen jäsennys ainakin saa itseni jämähtämään kirjaan tavallista kovempaa ja sitä kautta lukuhetket saattavat venähtää huomaamatta yllättävänkin pitkiksi (ja tästä syystä esim. yöunet välillä jäävät vähäiseksi).

Yhtä seikkaa lukuunottamatta (mitä en juonta paljastamatta tässä voi mainita) Tie on parhaita post-apokalyptisia teoksia mihin olen koskaan törmännyt. Se on todellinen, raaka eikä säästele lukijaansa yhtään. Innolla jään odottamaan kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa, jota tähdittää LOTR-elokuvista tuttu Viggo Mortensen. Elokuvan ensi-ilta on jotenkin omituisesti joulupäivänä 25.12.2009

6/10

Luin tuossa taannoin ystäväni suosittelemana Max Brooksin World War Z (suom. Sukupolvi Z) kirjan, joka osoittautuikin erittäin mielenkiintoisella tavalla dokumentaarisessa muodossa kerrotuksi tarinaksi zombie-maailmanlopusta. Kirja on ehkä yksi parhaimmista ja todellisimmista kuvauksista siitä, millaista todellisuudessa tuollainen zombie-tuho olisi ja miten ihmiskunta siihen reagoisi. Ja juuri siitä syystä, että kirja olikin niin erityisen hyvä, nousivatkin hyvin ristiriitaiset tunteet pintaan kuullessani kirjasta olevan tekeillä elokuva. Paha aavistus alkoi hiipiä rintaan siinä vaiheessa, kun pääosan esittäjäksi nimettiin Brat Pitt ja ensimmäisen trailerin myötä sitten alkoi epätoivo kasvamaan: tästähän oli tulossa ihan perus zombie-leffa.

Matalien odotusten takia meidän piti oikeastaan jättää koko elokuva katsomatta (ainakin siis elokuvateatterissa), mutta kesäloman huumassa piti sitten käydä katsomassa kaikki edes etäisesti kiinnostavat elokuvat. Ja yllätys olikin positiivinen: World War Z on oikeastaan ihan kelpo leffa.

Ihan nyt kirjan tasoiseen syväluotaavaan analyysiin ei toki päästä, oikeastaan kirjaan yhteydet ovat perusasetelman jälkeen aika vähissä. Brat Pitt singahtelee sinne tänne etsien syytä ja parannusta zombie-flunssaan välillä vähän päättömän oloisesti, eikä juoni nyt olekkaan mikään varsinainen mestariteos.

Visuaalisesti World War Z on kuitenkin sieltä täältä näyttävää katsottavaa. Varsinkin eeppiset massakohtaukset mm. Israelissa ovat elokuvan parasta antia. Myös maskeerauspuolella on onnistumisia tullut ja zombiet ovatkin varsin uskottavan näköisiä. Oikeastaan isommin harmittaa ainoastaan tämä moderni villitys juoksevista zombiesta, joka saa suolet kourassa juoksevat elävät kuolleet näyttämään välillä vähän idiottimaiselta.

Vaikka loppua kohden elokuva muuttuukin vähän juustoiseksi, on WWZ kuitenkin katsomisen arvoinen kaikille zombie-elokuvien ystäville.

Heti starttiinsa varoituksen sana: nämä trailerit ovat ehdottomasti K18 kamaa, kyllä kovasti ihmetyttää, jos tämä leffa saa jonkin muun luokituksen suomessa.

Jostain syystä itseltäni on mennyt ihan kokonaan ohi yhden suurimmista kauhuklassikoista tehtävän remaken olemassaolo. Tokihan näitä klassikkojen uusintaversioita satelee nykyään kuin sieniä sateella, viimeisimpänä vastaan on tullut tuon aikaansa runsaasti edellä olleen ja omana aikanaan varsin ainutlaatuisen Texas Chainsaw Massagren järjestyksessään jo toinen reboot, jonka traileri pyörii tällä hetkellä Finnkinolla. Trailerin peruseella Texas Chainsaw 3D ei saa kyllä minua kantamaan rahojani elokuvateatteriin, sen verran peruslaatuisesta rivi-rebootista tuntuu olevan kyse.

Evil Deadhan on varsin legendaarinen Sam Raimin ohjaama/tuottama/käsikirjoittama kauhukomedioiden sarja, jonka historia venyy aina 70-luvun puolelle. Omakustanteena toteutettu ensimmäinen osa ei saanutkaan heti lähtöönsä maailman huomiota ja Raimi tulikin tunnetuksi kunnolla vasta toisen osan (joka on käytännössä ensimmäisen osan remake eikä niinkään jatko-osa) myötä. Evil Dead 2 edustikin varsin poikkeuksellista todella mustaa huumoria ensimmäisen osan yrittäessä olla hieman vakavampi kauhuelokuva. ED2 ei kuitenkaan huumorin myötä tehnyt kompromisseja kauhun osalta: varsin psykoottisen oloinen musta huumori oli höystettynä aimo annoksella niin pelottelua kuin puhdasveristä splatteriakin.

Trailerien perusteella 2013 versio on yhdistelmä näiden kahden alkuperäisen elokuvan käsikirjoituksista ja molemmista elokuvista onkin selkeästi tuotu tapahtumia hyvin suoraan (jopa myös visuaalisessa mielessä) uuteen versioon. Mm. miespäähahmo näyttäisi tälläkin kertaa näyttävän omalle kädelleen moottorisahaa ja ensimmäisen osan varsin loistava demonin kellariin sulkeminen on näytetty tuodun samaisia vuorosanoja myöten myös uudelleen lämmittelyyn.

Trailerit antavat kuvan poikkeuksellisen väkivaltaisesta ja raa-asta elokuvasta, sen sijaan huumorista ei näytä olevan jäljellä juuri mitään. En tiedä oikein, miten siihen pitäisi suhtautua. Nykyään tuntuu, että kauhua ei osata tehdä enää muuten, kuin ultraällön splatterin kautta ja varsinainen pelottelu jääkin paljon vähäisemmäksi. Huumorin puute tuntuu jotenkin vievän sielua Evil Deadista eikä uusinnan miespääosassa heiluva perusjäpittäjä oikein lämmitä, kun muistelee Bruce Campbellin järjettömän revittelevää ja ilmeikästä suoritusta sarjan päähenkilönä.

Toiveita hyvästä kauhukokemuksesta kuitenkin on. Elokuvan tuottajien joukosta löytyvät sekä alkuperäisen sarjan ohjaaja Sam Raimi että alkuperäistä pääroolia esittänyt Bruce Campbell, josta on myöhemmin tullut mm. juuri Evil Dead-elokuvien ansiosta varsinainen kulttitähti. Johan se nyt on varsin kamalaa paskaa, jos edes pientä cameo-roolia ei Brucelta nähdä missään kohden uudelleenfilmatisointia!

Nykyään vielä sitten kaikki uudelleenfilmatisoinnitkin kun menestyessään poikivat jatko-osia, niin nähtäväksi jääkin, riittäisikö tekijöillä huumori seurata sarjan tarinaa ja tehdä Army Of Darkness: Evil Dead III:sta uusintaversio. Se kun tahtoo taas olla enemmän huuiomorin höysteinen seikkailufilmi kuin varsinainen kauhuelokuva. Tuskimpa.